lauantai 23. elokuuta 2014

Tohtoria odotellessa

Jo aiemmin lienee käynyt selväksi, että minulla on muitankin kiinnostuksen kohteita kuin henna. Yksi niistä on Doctor Who. Ja mikä onkaan hauskempaa, kuin yhdistää kaksi intohimoaan:

kuva: Antti Kuparinen

Doctor Whota vähemmän seuranneille selityksenä, että ihastuttavan mallini selkään taiteiltu kuvio on Gallifreyn Ajan Herrojen kirjoitusta. Pidin sitä itse niin kauniina, että ajattelin sen miellyttävän myös niitä, joita Tohtori ei liiemmin kiinnosta.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hyvää Eid al-Fitriä!

Eid mubarak! Islamilainen paastokuukausi Ramadan päättyi auringonlaskuun sunnuntaina, ja muslimit ympärimaailmaan siirtyvät juhlimaan Eid al-Fithriä. Hennattaren blogissa eidiä juhlistetaan tänä vuonna kevyellä arabialaistyylisellä hennalla.

Kuva: Antti Kuparinen

Rauhallista Eid al-Fithriä kaikille!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kestävät nailonit

Kun nailonsukat käyvät liian kalliiksi ja saumojen piirtäminen pohkeisiin liian työlääksi, voi Moderni Nainen kääntyä Hennattaren puoleen:

Hennatut Sukkien Saumat, kuva: Antti Kuparinen

Hennatut Sukkien Saumat pysyvät taatusti suorassa jopa muutaman viikon ajan. Illuusiota nailoneista voi korostaa hennaamalla myös kantoihin nailonsukkia jäljittelevän Ranskalaisen tai Kuubalaisen kannan. Ennakkoluuloton nainen voi myös paljastaa vilunkipelinsä valitsemalla Orientaalisen kannan, jota mallimme tässä esittelee.

Nämä Orientaaliset kannat ovat hennataiteilija Wendy Roverin inspiroimat. Kuva: Antti Kuparinen

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Jamila

Pakistanilainen Jamila on maailman tunnetuin hennatuotemerkki. Se on puhuttu ja rakastettu ja kuuluu lähes kaikkien hennakauppojen valikoimaan. Jamila-tuotemerkin takana oleva yritys, Abid & Company, on pakannut ja markkinoinut hennaa vuodesta 1963. Internetin hennapalstoilla Jamila kuitenkin tuntuu jakavan mielipiteitä: se saa kiitosta hienosta jauhatuksestaan ja tasaisesta laadustaan, mutta jotkut valittavat sen olevan oikukasta käsitellä.

Jamilan pahvipaketti. Hennajauhe on sisällä sinetöidyssä pussissa.

Sitä piti tietenkin kokeilla. Käyttämäni henna on Hennaserailta. Se on vuoden 2012 kesäsatoa ja valmistajan ilmoittama lawsonepitoisuus on 2,69%. Minua kiinnosti, miten kuuluisa Jamila eroaa aikaisemmin käyttämistäni hennoista, joten sekoitin tahnan täsmälleen samalla tavalla kuin tavallisestikin.

Jauheena Jamila on selvästi tummempaa ja ruskeampaa kuin tavallisesti käyttämäni rajasthanilainen henna, jonka ihastuttavaan omenanvihreään väriin olen tottunut. Jauheen värillä ei kuitenkaan ole varsinaista merkitystä, sillä väri ei kuitenkaan kerro mitään sen laadusta.

Henna jauheena

Jamilan jauhatus on hieno, ihan käsittämättömän hieno. Tahnaa sekoitellessani huomasin sen olevan jopa moussemaisen pehmeää ja sileää. Olen tottunut suodattamaan hennani nylonsukan läpi ennen käyttöä liian isojen kasvinpalasten poistamiseksi, mutta Jamila-tahna hulahti neuloksesta kokonaan läpi. Tavallisesti hyvässäkin hennassa on hiukan isompia hiukkasia, jotka jäävät sukkaan,  mutta Jamila on seulottu valmistajan puolesta todella tarkkaan.

Tavallisesti käyttämäni rajasthanilainen henna tunnetaan siitä, että siitä sekoitetusta tahnasta syntyy erityisen sitkeää. Eron Jamilaan huomaa helposti: tahna on pehmeää mutta ei lankaan sitkeää. Sitkon puute ei välttämättä ole hyvä asia, sillä sitkoa hyödyntämällä voidaan vetää hennalla ohuita siistejä viivoja. Aivan ama piirtotekniikka ei toimi vähemmän sitkeällä tahnalla.

Muutos hennatahnan sitkeydessä osoitautui käytännössä kriittiseksi: Jamila todella oli erilaista käsitellä, ja minulla oli suuria vaikeuksia saada henna käyttäytymään haluamallani tavalla. Pienissä kaarissa se toimi loistavasti (ne ovat rajasthanilaisella usein haastavia), mutta pidempiä suoria linjoja oli mahdotonta vetää ilman katkeamisia. Kyse on kuitenkin tottumuksesta: olin muistaakseni aivan yhtä epätöivoinen kokeillessani ensimmäistä kertaa todella sitkeää hennaa.

Värin puolesta Jamila ei ollut aivan niin tumma, kuin olisin toivonut, mutta ehkä juuri siksi se värjäsi kämmeneni punaisemmaksi kuin mihin olen tottunut. Minulla oli tosin myös haasteita määrittää värin vapautumista, enkä tahnan seisottamisesta huolimatta saanut aikaiseksi niin intensiivistä testiläikkää kuin odotin. Päädyin 2,5 vuorokauden jälkeen kuitenkin käyttämään tahnan, kun vaikutti, ettei väri ainakaan enää parane. Jamilan lawsone-pitoisuus on alempi, kuin hennassa, jota olen viime vuoden käyttänyt, joten vaaleampi väri on odotettavissakin.

Jamila. Kuvassa näkyy hyvin, miten erilainen luonnonhennan väri on kämmenellä ja ranteella.

En testauksen perusteella aio vaihtaa rajasthanilaisesta hennasta Jamilaan. Jamila on maineensa vuoksi varsin hintavaa, eikä se jauhatuksestaan huolimatta ole ehkä ihan sen arvoista. Se on kuitenkin hyvin korkealaatuista hennaa, ja sellaiselle, joka ei ole totuttautunut supersitkeään hennaan, se on varmasti oivallinen vaihtoehto. Lisäksi Jamila on kuulemani mukaan pitänyt laadustaan kiinni jo vuosia, joten tasaiseen laatuun voinee luottaa jälleenmyyjästä riippumatta jatkossakin.

 Jamilaa ostaessa kannattaa varmistaa, että kyseessä on vartalotaiteeseen tarkoitettu BAQ-henna. Hiuksille tarkoituttu Jamila myydään täsmälleen samanlaisessa pakkauksessa, mutta mutta sen jauhatus on karkeampi ja lawsone-pitoisuus tyypillisesti pienempi. Nettikaupat ilmoittavat kuitenkin yleensä hyvin selkeästi, kummasta on kyse. Kaupan hyllyltä löytyneet mysteeri-Jamilat erottaa pohjan leimoista: vain BAQ:ssa on parasta ennen -päiväys ja satovuosi.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Sivujen päivitystä

Varsinainen blogitekstini jää tällä kertaa vähän lyhkäiseksi, sillä olen keskittynyt päivittämään sivujani muuten. Yläreunan välilehdille on nyt ilmestynyt suuntaa-antava hinnasto ja FAQ eli usein kysytyt kysymykset. Toivottavasti näistä on apua blogini uusille ja vanhoille kävijöille!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kannatiko?

Tieteen nimissä päätin kokeilla seuraavaa: olla seuraamatta omia ohjeitani ja pestä hennan iholta hyvin lyhyen vaikutusajan jälkeen. Tiesin ennestään, että käyttämäni tahna värjää ihon hyvinkin nopeasti, mutta minua kiinnosti, kuinka paljon vaikutusajan pidentäminen todella parantaa väriä.

Koejärjestelyni oli seuraava: kaksi jalkaa (omani), joihin tein samantyyppiset kuvat. Kuvista toisen pesin runsaalla vedellä tahnan oltua iholla tunnin, ja toisen annoin olla yön yli, ja kastelin sen vasta seuraavan päivän iltana. Dokumentoin värin kaksi päivää maalaamisen jälkeen ja uudestaan viikkoa myöhemmin. Tässä tulokset:

Vasemmalla tunnin jälkeen pois pesty henna, oikealla yön yli ollut

Samat kuvat viikkoa myöhemmin
Tunnin ihollo ollut henna näkyy iholla selvästi, mutta verrattaessa yön yli vaikuttaneeseen se on huomattavasti vaaleampi. Väri on oranssi, kun pitkään vaikuttanut on suklaanruskea. Viikoa myöhemmin otetussa kuvassa vaalea henna on kadonnut lähes kokonaan. Yön yli iholla ollut on selvästi vaalentunut, mutta yhä selvästi näkyvissä.
Niin, että kannattiko? Todellakin kannatti. Pitkään iholla olleen hennan väri on intensiivisempi ja kestää pidempään. Mutta minusta on kuitenkin hyvä tietää, että jo tunnin vaikutusajalla voi saada viikon verran kestävän hennan. Tuloksia sovellettaessa on kuitenkin huomioitava, että jalat värjäytyvät varsin hyvin, joten tunnissa on turha odottaa samanlaista väriä esimerkiksi selkään.

torstai 9. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

Uuden vuoden kunniaksi palaammekin takaisin viime marraskuuhun. Loppusyksyni nimittäin hurahti niin kiireisenä, että pari päivitystä jäi välistä. Unohdin esimerkiksi kertoa syksyn käsityömessuista ja Doctor Who -innostuksestani.

Hennan ohella harrastan muitakin käsitöitä, joista erikoisempia lienee kehrääminen. Toimin myös aktiivisesti kehräystä ja perinnekäsitöitä edistävässä yhdistyksessä, Kehrääjien killassa. Kilta järjestää joka vuosi Helsingin kädentaitomessuilla kehruunäytöksen, johon minäkin osallistuin.

Koska kehruunäytöksessä ihmiset tuijattavat jatkuvasti käsiäni, en tietenkään malttanut olla hennaamatta niitä. Haasteena kuitenkin oli, että olin samaan aikaa palkkatöissä alalla, jossa hennattuja käsiä ei pidetä kovin suotavina. Ratkaisuni oli tehdä kuvio ylemmäs käsivarteen, jolloin sen saattoi peittää tarvittaessa pitkillä hihoilla.

Kuva: Maija Joensuu
Kuvassa kehräämäni kuitu on sekoitus kierrätyssilkkiä (eli purettuja vanhoja silkkitilkkuja), alpakkaa ja suomenlammasta. Valmiista langasta tulee ehkä lapaset, kunhan pääsen siihen asti.

Käsivarressa vilahtava henna näyttää tältä:
Kyllä, se on TARDIS
Käsityömessujen kanssa samalle viikonlopulle osui myös tv-sarja Doctor Whon 50-vuotisjuhlajakso, jonka Yle näytti samaan aikaan brittiläisen ensi-illan kanssa. Täytyihän sitä juhlistaa aiheeseen sopivalla hennalla, ja kuvioni aihe oli sekoitus Doctor Who -viittauksia ja perinteisiä intialaisia elementtejä.